Pages

31.12.2013

Best of '13

En erityisemmin välitä uudesta vuodesta juhlana, joten olen buukannut itseni koko vuodenvaihteeksi töihin. Rahaa sataa ja tässä näyttäisi (ainakin toistaiseksi) olevan sen verran rauhaisaa, että on aikaa idlata netissä tuottaa sisältöä blogiin.

Listojen tekeminen on mukavaa, joten kasasin yhteen pelimaailman parhaita vuodelta 2013:

HIENOIN VEDÄTYS
Fallout 4 -mysteeri. Raivon ja itkukohtausten laannuttua voin tarkastella vedätystä lähes objektiivisesti ja todeta, että se todella onnistui. Elättelen tosin edelleen toivoa siitä, että Fallout 4 julkistetaan any day now.

PARAS PELI
Bioshock Infinite. Nätti kuin mikä. Hienosti uudistunutta, mutta kuitenkin taattua bioshokkia. Piti pidätellä itseäni, etten olisi pelannut yhdeltä istumalta läpi.

PARHAITEN ODOTUKSET LUNASTANUT
No mikäs muu kuin GTA V. Hiton pitkään sitä oli odotettu, ja kyllä ainakin mulla täyttyi ja meni ylikin kaikki, mitä olin peliltä uskaltanut toivoa.

KOVIN YLLÄTTÄJÄ
DayZ. En saa tarpeekseni tästä. Arma II:een kyllästyin aika nopeasti, mutta DayZ on hitto vie alpha-vaiheessa jo iskenyt todella lujaa.

SUURIN PETTYMYS
Battlefield 4. Tätäkin odotin niiiiin kovin, mutta ainakaan PC:llä pelistä ei ole juuri mihinkään. Äkkiähopihopinopeeta julki, että ehditään ennen Codia, ja tulos on lässähtäneempi kuin aneeminen pannukakku. Great expectations turned into a great disappointment.

PARAS UUTINEN
Liven ilmaispelit. Joo-o. Minä pidän kaikesta ilmaisesta, mitä sitä peittelemään :]

SIISTEIN HAHMO
Elizabeth. Tarvitseeko tätä sen kummemmin perustella.

DLC-KUNKKU
Far Cry 3: Blood Dragon. Jos joku vielä väittää, ettei 80-luku ole megacoolia, pelatkoon Blood Dragonia.

IHANUUS, JOKA OLISI ANSAINNUT ENEMMÄN HUOMIOTA
Hotline Miami. Jos Quentin Tarantino ja Takeshi Miike alkaisivat kimpassa tehdä 2D-videopelejä, ne varmaan näyttäisivät aika pitkälti tältä. Uskomatonta sekoilua, verta ja väkivaltaa, mielettömät muzat ja nerokkaat hahmot.

KIVOIN HENKILÖKOHTAINEN MUISTO
Hengailupäivä Flixin pelistudiolla. Eden Starin varhaisversion testaaminen ja Occulus Riftillä pelleily.




11.12.2013

Limbo life

Muuttaminen on ehkä maailman hirveintä. Tai no verikokeen otto on vielä hirveämpää. Viime viikkoja en ole kuitenkaan viettänyt neula käsivarressa, vaan muuttopuuhissa. Tavaroiden pakkaaminen, roudaaminen ja purkaminen ovat muodostuneet limboksi, jossa pyöriminen vie KAIKEN vapaa-aikani. No, kaiken kaaoksen keskellä alan olla jo voiton puolella - nimittäin mun gaming corner valmistui juuri. Nyt jos vielä ehtisin pelatakin jotain, olisin superduper-onnellinen.


Moving houses is like the crappiest thing in the world. Maybe apart from having a blood test. However, the past few weeks I've spent moving - not a needle in my arm. Packing, unpacking, loading, carrying etc etc have trapped me in a sort of limbo that seems to devour ALL of my spare time. There is a light at the end of the tunnel though: I just finished my new gaming corner! Yay! All I need now is some time to f*cking play!

22.11.2013

Telltale ja Game of Thrones - A Match Made in Heaven?

IGN levittää huhua, jonka mukaan Telltale työstäisi parhaillaan Game of Thrones -sarjaan perustuvaa peliä. Ei paha. Tuskin se ainakaan tästä pökäleestä voi huonommaksi vetää. Odotan innolla lisää uutisia aiheesta.

19.11.2013

Oh My God! They've Killed Sonic!

Olen ollut koko viime viikon ihan hiton kipeä ja olosuhteiden pakosta hengannut muutaman päivän veljeni luona. Olemme pelanneet GTA femmaa, Clash of Heroesia, Haloa ja vanhoja Soniceja.

Sonicithan ovat ihan mielettömiä klassikkopelejä, jotka tarjoavat edelleen haastetta ja leppoisaa (no, joskus vähän vähemmän leppoisaa) ajanvietettä. Parissa päivässä olimme pelanneet läpi niin ykkösen, kakkosen, kolmosen ja Knucklesin (ja umpisurkean CD:n..), joten oli aika etsiä lisää pelattavaa. Xbox Live Arcadessa silmiini osui Sonic 4 Episode I. En totta puhuen edes tiennyt, että Sonicia on tehty lisää ihan vime vuosina, joten olimme velikullan kanssa, syystäkin, aika innoissamme. Vilkaisin netistä pikaisesti pari arviota; ihan ok:lta vaikutti. Myös pelin suolaisehko hinta (about 14,50) tuuditti minut valheelliseen uskoon laadusta. Nyt vahingosta viisastuneena olisi toki kannattanut ladata se helkkarin demo, mutta mä vihaaaaaaan demojen latailua. Ensinnäkin siksi, että haluan kokea pelit kokonaisuuksina, en semispoilattuina demopaloina sieltä täältä. Ja toiseksi, olen niin malttamaton, että haluan samantien koko pelin.



No, Sonic 4 Episode I pärähti boksiin, ja aloimme pelata. Ensimmäinen WTF-hetki tapahtui noin sekunnin kuluttua pelin alkamisesta. Sonic nimittäin käveli. Miksi helvetissä maailman nopein siili kävelee?!? Sonicin kuuluu juosta, kieriä ja viuhuta ympäriinsä, ei kävellä. Samoin Sonicin kerälle meno. Sehän on aina ollut sekä nopein että turvallisin tapa rullata kentissä, varsinkin pitkillä suorilla. No, Sonic 4:ssä kerälle meno alkaa jarruttaa siiliherran matkantekoa. Siis aivan käsittämätöntä urpoilua! Samoin nopeat suunnanvaihdot, jotka ovat olennainen osa Sonicin liikkumista, ovat nelosessa lähes mahdottomia toteuttaa. Hyppyihin on ympätty typerääkin typerämpi tähtäysmekanismi, jonka tarkoitusta en ymmärrä sitten millään. Kyllä Sonicin pitäisi osata hyppiä ilman lukitse ja tähtää -systeemiäkin. Muutenkin Sonicin ohjaus ja pelin fysiikka oli onnistuttu ryssimään ja tuhoamaan niin täydellisesti, että peli oli ekojen maiden jälkeen ihan oikeasti lähes pelikelvoton. Sonic 4 myös automattisesti tallentelee joka maan kohdalla, ja ekan maan läpäisemisen jälkeen saa itse valita, mitä maata haluaa seuraavaksi pelata. Petkutusta! Soniciahan kuuluu pelata niin, että ekoissa, iisimmissä maissa grindataan elämiä niin paljon kuin mahdollista, ja niillä sitten porskutellaan eteenpäin, ja jos hyvin käy, läpäistään jopa loppubossi. Tallentaminen ei kertakaikkiaan kuulu asiaan.

Sonic 4 on peli, jota en suosittele kenellekään. Sonicin sielu ja henki on tapettu täysin, eikä sinänsä hyviä ideoita klassisten Sonic-kenttien uudistamisesta ole kyetty toteuttamaan. So sad, so not fair. Nyt menen vähän itkemään lempisiilini muistolle ja ehkä pelaan vähän Sonic ykköstä. Nyyh.

2.11.2013

Oh Horror!

Minä rakastan kauhuelokuvia.

Lapsena nauhoitin vanhempieni tietämättä VHS-kaseteille muun muassa Twin Peaksia, X-Filesia ja Tales from the Cryptia. Nightmare on Elm Streeteja taas katseltiin salaa kaverin autotallissa. Hellraiserit tekivät pikku-Daggersiin ihan mielettömän vaikutuksen, puhumattakaan Evil Deadista. Kyllä 80-luvun lapsen on helppo hymyillä - kuten moni muukin populaarikulttuurin tuote, myös kauhuleffat olivat lapsuudessani täysin ylivertaisia nykypäivän geneeriseen hollywoodskeidaan verrattuna, vaikka muutamia poikkeuksia toki löytyykin. Listaan tässä Halloweenin (joo, tiedän että se meni jo mutta I WAS BUSY PLAYING HALO!) kunniaksi neljä itselleni tärkeää horror-pätkää, jotka ovat jättäneet jälkensä.

The Ring
Tämä on nyt aika noloa, mutta The Ring, vieläpä se jenkkiversio, sai minut ihan täysin pois tolaltani - pitkäksi aikaa. Ainoa kerta, kun olen ikinä halunnut poistua elokuvateatterista kesken kaiken, tapahtui Ringin takia. Oikeastihan en edes kunnolla pystynyt kysesitä elokuvaa katsomaan, lähinnä nojasin naamaani kaverin olkapäähän ja pitelin käsillä korviani. En muutamaan päivään pystynyt nukkumaan, ja vietin yöt patjalla veljeni huoneen lattialla. En pystynyt menemään kouluun, en syömään enkä keskittymään yhtään mihinkään. Ja olin tuolloin jo lukiolainen, en siis ihan pikkukakara. Vieläkään en ole kyennyt katsomaan Ringia kokonaan. Pari kertaa olen yrittänyt, mutta aika kehnoin tuloksin. Japsiversion taas olen katsonut parikin kertaa, mutta se ei aiheuta mitään reaktioita. Ja yleensäkin kauhuelokuvat herättävät minussa tasan kolmenlaisia tunteita: iloa (jos tosi hauska tai camp), innostusta (jos mahtava) tai ärsytystä (jos paska). Aitoa kauhua ja henkeäsalpaavaa ahdistusta ei ole onnistunut herättämään Ringin lisäksi mikään muu elokuva. Mikähän mussa on vikana? Siis oikeasti, jo pelkkä kuvan hakeminen tähän postaukseen alkoi synnyttää pientä paniikkikohtausta ja sydämentykytystä. Huh huh.




Evil Dead
Bruce Campbell on epäjumalani ja Evil Dead yksi maailman mahtavimmista elokuvista. Evil Dead on järjettömän hauska, absurdi, väkivaltainen ja älytön. Siinä on urpoja teinejä, eläviä kuolleita ja verta ja suolenpätkiä. Ja hei, onko mitään siistimpää kuin verinen, moottorisahan kanssa heiluva Ash? No niinpä. Olen nähnyt Evil Deadin arviolta 30 kertaa, ja kyllä se vaan toimii joka kerta. Sitä remakea en ole katsonut, enkä katso.




Hellraiser
En oikein tiedä onko Hellraiserien kutsuminen kauhuelokuviksi ihan sopivaa. Osaksi kauhugenreähän ne yleensä mielletään, mutta varsinkin ensimmäinen Hellraiser on mielestäni jotain ihan muuta. Kenobiittien kivun ja nautinnon kanssa flirttailu on ihan mieletöntä, ja todella jotain sellaista, mitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt kun joskus 14-vuotiaana elokuvan ensimmäistä kertaa katsoin. Tyylikkyydessä kenobiittien kanssa ei pysty kilpailemaan mikään tai kukaan - Pinhead kavereineen liikkuu ihan omissa sfääreissään. Kenobiitit eivät myöskään ole yksiselitteisesti pahoja, mikä tekee heistä entistäkin mielenkiintoisempia. Hellraiserien katseleminen on todella intensiivistä, lumoavaa ja vangitsevaa. Että terkut vaan Clive Barkerille!



Nightmare on Elm Street
Ei ole ihan tuulesta temmattua väittää, että Freddy Krueger muutti elämäni. Olin vielä ala-asteella, kun satuimme kaverini kanssa katsomaan ensimmäisen Nightmare On Elm Streetin. Freddy, vanha pizzanaama, teki sen verran suuren vaikutuksen, että katsoimme seuraavien viikkojen aikana kaikki loputkin siihen mennessä ilmestyneet sarjan elokuvat. Elm Streeteistä oikeastaan alkoikin kauhuleffafanitukseni, joka ei vielä yli kaksvitosenakaan osoita laantumisen merkkejä.




Siinäpä muuten vähän erilaista kauhua :)

9.10.2013

Cersei Lannister olohuoneessani

Giant Bomb tarjoaa päivän parhaan.

Aivan loistava listaus, ja kerrankin taidokkaasti perusteltu sellainen. Olen yleensä vähän allerginen kaikenlaisille semi-geneerisille "5 sexyintä konsolia" -tyylisille listauksille, mutta tässä jos jossain on tyyliä!

Niin, kanssani asuvat ihanaisen Cersein lisäksi Sansa Stark, Jaime Lannister, Bran Stark sekä Robert Baratheon.

1.10.2013

FAR F*CKIN CRY!

Nyt ei mene hyvin. Vedin weekendinä sellaiset ragequitit, etten edes muista milloin viimeksi. Olin ihan valmis hakkaamaan päälläni seinään reiän, nakkaamaan koko boksin ulos ikkunasta ja pistämään Far Cry 3:n lekalla päreiksi. Miten voikaan typerät jutut suututtaa näin paljon!

Sunnuntai alkoi oikein mukavana, krapulattomana ja leppoisana. Join noin litran kahvia, kävin moikkaamassa veljeä, ulkoilin koirien kanssa ja siivosin keittiön. Sitten päätin käyttää illan pelaamalla Far Cry 3:a. Kuten sanoin jo aiemmin, peli on alkanut viime aikoina toistaa itseään aika paljon. Ei siinä kuitenkaan mitään - ajattelin pelailevani ihan sillee rennosti, vapauttavani muutaman outpostin, etsiväni reliikkejä ja ehkä eteneväni vähän tarinassa. Tunnin verran menikin oikein mukavasti.

Illan kolmannessa radiotornissa kiipeillessäni pienen pieni turhautumiskiukku alkoi kuitenkin nostaa päätään. Kaikki radiotornit ovat tavallaan kopioita toisistaan, mutta niihiin joutuu aina kiipeilemään vähän eri lailla, loikkimaan, olemaan putoamatta ja etsimään reittiä huipulle. Mulla on ihan enkkahuono visuaalinen hahmotuskyky, joten jatkuva kiipeämiskohdan etsiminen sekavasti kasatussa radiotornissa alkoi hieman ottaa päähän. No ei se mitään, päätin edetä vähän tarinassa ja menin tapaamaan Rihannaa Citraa. Ennen kuin huomasinkaan olin naukkaillut jotain hämyä simaa, maailma pyöri ja tärisi ja joku omituinen Ink Monster viskoi jotain shaibaa mun päälle, ja mun piti osua sen naamaan jousella. Joo, okei, ymmärrän idean. Monsterihan on osa paikallista legendaa, tärkeä osa Rakyatin historiaa ja blaablaa. Mutta seriously, se monsteri tartti noin tuhat osumaa ennen kuin suostui kuolemaan, ja jotenkin koko juttu oli puuduttavan yksitoikkoista jännitä jousi, ammu naamaan, heal -kaavan toistoa ja tuntui enemmän kuin aavistuksen keinotekoiselta. Mutta sitten palkinnoksi monsterin kanssa tappelemisesta Citra näytti tissit. Hoh-hoijaa. No ei tämäkään vielä niin vakavaa ollut, lisäsi vaan ärsyyntymistäni peliin entisestään.

 Tissishown jälkeen matkasin Vaasin saarelle tappamaan kyseistä herraa. No eihän se niin helposti käynyt - tietenkään. Vaasin oli määrä olla yhdessä linnoituksen rakennuksista, mutta siellähän olikin vain joukko TV-screenejä ja Vaas ruudussa uhoamassa. Tähän haluaisin lisätä, että Vaas on toki mainio hahmo, mutta jotenkin senkin pärstä alkoi loputtomilta tuntuneiden "pakene Vaasin kynsistä", "Pakene uudelleen Vaasin kynsistä", "Pakene vielä kerran Vaasin kynsistä" -tyyppisten missioiden jälkeen tympiä. Anyway, alkaa siis armoton taistelu punapaitapiraatteja vastaan, ja jossain vaiheessa tulin kiivenneeksi jonkun mökin katolle sekä coverin että paremman näköalan takia. Otin hieman osumaa, yritin nopsasti väistää, ja jotenkin siinä melskeessä onnistuin putoamaan mökin katolta - en suinkaan taistelukentälle, vaan koko helvetin linnakkeen ulkopuolelle. No, ei paniikkia. Tokihan voin mennä takaisin linnakkeen sisään samasta ovesta, josta aiemminkin. Juoksen linnaketta ympäri etsien sitä hemmetin TV-huoneen sisäänmeno-ovea, ja lopulta löydänkin sen. Ovi vaan sattuu olemaan kiinni, eikä "Interact"-mahdollisuutta suoda, vaikka kuinka pyörin ja häärin sen ympärillä. Oven vieressä on rautalanka-aita, ja siinä suuri reikä. Mennäänpä siis reiästä. Paitsi että eipäs mennäkään. Reiästä pystyy kyllä ampumaan aidan toisella puolella pyörivät piraatit ja heittämään granaatinkin, mutta läpi siitä ei pääse. Juoksen linnakkeen ympäri vielä pari kertaa varmuuden vuoksi, mutta muuta sisäänmenoreittiä ei löydy. Palaan rautalanka-aidalle ja rämppään A:ta niin, että peukalo menee tunnottomaksi. Raivo kasvaa, kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Miten älytöntä oikeasti! Juuri tällaisten ärsyttävien idioottipellejuttujen takia minä ja pelit sovitaan joskus hyvin, hyvin huonosti yhteen. Oikeastihan olen maailman kärsivällisin, rennoin ja pitkäpinnaisin tyyppi, enkä suutu kunnolla oikeastaan koskaan. Siis ihmisille. Toisin käy, kun kyseessä ovat pelit, elokuvat, kirjat, tietokoneohjelmat ja -sovellukset, ja joku yksityiskohta, joka on mun mielestä epälooginen tai toimimaton. Tai ei tuokaan vielä niin paha, mutta auta armias, jos löytyy epälooginen/toimimaton + ei mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Silloin on piru irti. Niinkuin alla olevassa kuvassa. Noin käy, kun joutuu palaamaan takaisin viimeisimpään tallennuspisteeseen. Joka on siinä hemmetin TV-huoneessa. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!! Joo, nyt meen sänkyyn ja pelaan huomenna vaikka Peggleä.

23.9.2013

Hey Daggers, whatcha been playin?!?

Tässä paras tekosyy postausviiveelle ikinä: LIIKAA PELATTAVAA!

Suomeen palaamisen jälkeen oon pelannut läpi Bioshock: Infiniten, paljon WSOP:ta, vajaa puolet Far Cry 3:sta ja aloitellut Fallout New Vegasin Ultimate Editionia. Ja käyn myös joskus töissä ja yritän opiskellakin. Ja pakkohan sitä on joskus juopotellakin. Kiirettä on siis pitänyt.

Bioshock oli nätti kuin nappi ja lunasti, jopa ylitti sille asettamiani odotuksia, mutta jotain jäi ehkä puuttumaan. Pelin loppu koitti (ainakin meikäläiselle) ihan liian äkkiä, vaikka pelaankin tosi hitaasti. Toisaalta peli tapahtumineen pyörii päässäni melkin päivittäin vieläkin, joten kyllä se vaikutuksen teki! Jatkan ehkä tästä aiheesta paremmalla ajalla, kun saan ajatuksiani hieman selkeytettyä.

WSOP:ta nakutan, kun olen liian väsynyt (tai kännissä) pelaamaan mitään muuta. Lähinnä siis makaan sohvalla ohjain kädessä ja yritän kohdistaa katsettani käsillä oleviin kortteihin. Peliin on myös helppo hypähtää hetkeksi, jos on vaikka tunti aikaa ennen kouluun menoa. Mun on vaikea aloittaa "kunnon" pelaamista, jos pelaamiseen käytettävissä oleva aika on kovin rajallinen. Tähänkin tarkoitukseen WSOP sopii mainiosti. Harmillisen usein tosin koko tunti saattaa kulua aulassa seisomiseen ja peliseuran odotteluun. Hieman myös v*tuttaa lentää ulos turnauspöydästä serveriyhteyden katkettua - kerta toisensa jälkeen.

Far Cry 3 taas on alkanut toistaa itseään ihan urakalla. Ensin olin ihan pää pyörällä ihastuksesta; pelissä tuntui olevan ihan valtavasti tekemistä ja helkkaristi lääniä. Aika äkkiä kyllä kävi selväksi, että jo muutamassa pelitunnissa voi kokea kaiken, mitä pelillä on tarjota. Radiomastoihin kiipeilyä, ajoneuvoilla kaahailua ja outpostien vapauttamista. Aina välillä tarina nytkähtää hieman eteenpäin. Ehkä myös pelityylini on ongelma. Kuten sanottu, olen hidas ja tarpeettomankin perusteellinen pelaaja. Kaikki chestit on lootattava, kaikki reliikit löydettävä ja kaikki pienet sivutehtävät suoritettava. Ja pelejä en jätä kesken. Näillä siis mennään.

Fallout New Vegas Ultimate Edition on mun ja velipojan ikuisuusprojekti. Kumpikin pääsee vuorollaan pelaamaan ("kuolemasta ja questista vaihtuu") toisen kommentoidessa ("varo!, ammu!, vaihda asetta!, ota stimpakki!, avaa VATS!, juokse!, EIIII!, pelle!, idiootti! tänne se ohjain!, muahahaa!"). Pieniä erimielisyyksiäkin on seurannut, lähinnä johtuen meidän hyyyyyvin erilaisista pelityyleistä. Velikulta saapuu paikalle aseet laulaen ja granaatit lentäen, kun mä hiiviskelen varjoissa sniper rifleni kanssa. Perkit ja level up -pisteet jaetaan tietysti tasan, ja meidän pelaama hahmo onkin aika skitsofreeninen tapaus. Ulkonäkökin on päätetty tasan puoliksi ("sä saat valita nenän, mä silmät..") ja sukupuoli päätettiin KPS:llä - poika tuli. Itserakkaus kun kuuluu sekä itseni että veljeni parhaimpiin puoliin, kumpikin pyrki tietenkin tekemään hahmosta itsensä näköisen. Ja hahmo onkin mitä kaunein yhdistelmä meidän molempien parhaita puolia. Oh, family.

Hyvää siis kuuluu. Toivottavasti sateet jatkuu. Mä pidän sateesta ja syksystä, ja sade on loistava syy viettää koko päivä sisällä pelaten.



7.9.2013

Backbackback



Elokuu vierähti muilla mailla, mutta nyt on tämänkin pellen aika palata kouluun, töihin ja vähemmän vapaaseen arkielämään. Hassua kyllä, arkielämässäni on enemmän tilaa pelaamiselle, kuin loma-aikoina. Mitä mä sitten tein lomalla?

INVERNESS
STAND-UP COMEDY
FLIX Game Studio
SHEEP
HANGOVERS
FINISHING SONIC 2
PARTIES
BIRMINGHAM
SMOKES
CASTLES
NORTH WALES
BEACHES
WHISKY
ROAD TRIPS
CAVES
EDINBURGH FRINGE
SKYRIM
FISH&CHIPS
GINGER BEER
DEEP FAT FRIED EVERYTHING
GUINNES
GHOST WALK
DISTILLERIES
HOT DAYS, WARM NIGHTS
FRIENDS + FAMILY
BALTI
PRIMARK
COMPUTER EXCHANGE
GRAVEYARDS
FARMHOUSES
LOCH NESS
...AND MORE :]

Vaikka lomalla olikin ihanaa, kyllä kotiinkin oli mukava palata. Jos ei muuten, niin siksi, että pääsee pelaamaan Bioshock Infiniteä. Jea!

10.8.2013

Back in Brum


Nothing better than a bit of Skyrim in the mornin'


And a quick run to the Computer Exchange around the corner! And all of this sweetness for less than 45 euros :]

9.8.2013

2.8.2013

Day 3


Darraeväät. Eilen parin kaverin tapaaminen tuoppien ääressä muuttuikin kunnon puutarhabileiksi, ja tänään ohjelmassa on ollut lähinnä sohvalla makoilua, takapihalla makoilua ja Candy Crushin pelaamista. Huomenna matka jatkuu Walesiin! Yay!

Day 2


Aamukahvit takapihalla


Läski pulu tuli moikkaamaan


Solihullissa paistaa aina aurinko


Uudet kynnet ja sandaalit :D


'Nuff hot!


Holiday! Friends, fags and booze!










1.8.2013

Day 1


Aamukahvit Helsinki-Vantaalla


Ostin sitten kukkamaljakkoveden makuista viiniä Köpiksen lennolla. Kiitti, SAS


Uujee! O'Learys Köpiksen kentällä on just jees..


..siellä on röökiparvekekin!


Arvaa, missä oon :D


Tylsistyin jatkolentoa odotellessa - onneksi kioskista sai ostaa juotavaa, jonka kanssa voi kuljeskella ympäri lentokenttää


Vihdoin jatkolennolla. Maksoin oikeesti 5e Carlsberg-tölkistä :0 


..ja toinen samanlainen


Perillä! Ja Brumissa satoi. Tietysti.