Fable: Anniversaryn pelaaminen oli kaikin puolin ristiriitainen kokemus. Ja samalla karu muistutus siitä, että en enää olekaan teini-ikäinen, toisin kuin ekan kerran Fablea vanhalla Xboxilla pelatessani. Siitä on 10 vuotta! Gee!
"Fablen juonihan on niin kliseinen kuin fantasiaroolipelissä vain voi olla. Nuori poika menettää perheensä verisesti bandiittien iskiessä kotikylään. Mystinen velho pelastaa poikasen ja vie mukanaan Sankarien Kiltaan. Killassa treenaillaan taistelua ja taikoimista, ja sen jälkeen poju on valmis ryhtymään legendaariseksi sankariksi. Alku on vakio, mutta killasta valmistuneen sankarinalun koko loppuelämän kohtalo on täysin pelaajan käsissä. Voimiaan voi käyttää hyvään tai pahaan, hädässä oleville voi irvailla tai ojentaa auttavan kätensä. Maailma on täynnä stereotyyppisiä fantasiatrooppeja, puuhakkaita hahmoja ja tuhtia brittihuumoria. Erityisesti Fableissa on aina ihastuttanut se, kuinka ne eivät ota itseään turhan vakavasti, mihin harmillisen monet muuten ihan kelvolliset fantasiapelit tuntuvat helposti sortuvan. Pelin kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi siitä on julkaistu Anniversary-painos, joka lupaa HD-tasoista grafiikkaa ja remasteroituja ääniä. Hyvät ainekset täydelliseen nostalgiatrippiin ovat siis kasassa."
Interested? Koko arvio luettavissa LG:n sivuilla
6.3.2014
3.3.2014
TGI Monday !
Maanantaista on lähes huomaamatta tullut melkein lempiviikonpäiväni. Silloin nimittäin putkahtaa HBO Nordiciin uusi jakso sekä Girlsista että True Detectivesta. Minulle onkin viime viikkoina muodostunut varsin miellyttävä maanantairutiini. Se sisältää ainakin Girlsin ja True Detectiven uusimmat jaksot ja usein myös viiniä ja jotain hyvää syötävää. En enää sovi mitään menoja maanantai-iltoihin - ne on pyhitetty sohvalla makoilulle, Lena Dunhamille, Matthew McConagheylle (onnea vaan Oscarista uudelle suosikkinäyttelijälleni) ja Woody Harrelsonille. Loppuviikko voi mennä miten perseelleen tahansa, mutta ainakin se on alkanut hienojen TV-sarjojen parissa. Game Of Thronesin uutta kautta odotellessa...
22.2.2014
DayZ: Thirsty, Sick And Lost Somewhere In Post-Apocalyptic Sovietland
Jos et ole vielä pelannut DayZ:n early alphaa, aloita saman tien. Steamista löytyy. Kyseessä on ihan järjettömän koukuttava, käsittämättömän laaja, satunnaisilla toivonpilkahduksilla ja raa'alla selviytymishalulla käyvä avoimen maailman selviytymispeli.
Pelissä ei ole juonta, ei tehtäviä, ei tarinaa. Ei kuollutta perhettä, jonka puolesta kostaa, ei lohikäärmeitä, ei maailmaa tai edes neitosta pelastattevana. Ainoastaan metsäinen, paikoin kyrillisillä katukylteillä varustettu maailma. Mitään ei selitetä, mutta zombeja tuntuu pyörivän siellä täällä, talot ovat tyhjillään ja verijälkiinkin toisinaan törmää. Jonkinlainen apokalypsi on siis tapahtunut, ja ainoa pointti on pysyä hengissä. Henkikullan säilyttäminen ei olekaan ihan helppo nakki. Jos ei juo, nestehukka korjaa ennen pitkää. Toisaalta likaisen veden juonnista rankaistaan erinäisillä sairauksilla, jotka voivat viedä manan majoille hyvinkin pian ellei saa ajoissa hommattua jotain asiallisia lääkkeitä. Zombeihin törmää silloin tällöin, ja niiden kanssa telmimiseen on syytä varustautua vähintään kirveen tasoisella aseella - jos sellaisen sattuu ajoissa löytämään.
Tällä hetkellä zombeja suurempi uhka tuntuu kuitenkin olevan toiset pelaajat. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen silkkaa hyvyyttäni lahjoittanut tuntemattomalle kulkijalle ruokasäilykkeen tai lääkkeitä, repinyt jopa paidan päältäni haavan sitomista varten - ja päätynyt katuojaan kuula kallossa tai kirves rinnassa. How very rude! Mutta tyhmyydestä sakotetaan ja niin edelleen.
Toisaalta DayZ tuottaa myös aivan järisyttäviä onnen- ja onnistumisen tunteita. Olen huutanut ääneen ilosta löytäessäni tuoreen banaanin tai limutölkin - puhumattakaan kirveestä, toimivasta kaivosta tai vitamiinitableteista! Taisin vuodattaa pari onnenkyyneltä selviydyttydäni sekä ruokamyrkytyksestä (note to self: älä jumalauta pelle syö niitä mätiä hedelmiä!) että ihan törkeästä nestehukasta ja löydettyäni pienen kylän ikuisuuden kestäneen päämäärättömän vaelluksen päätteeksi.
DayZ on tällä hetkellä aika lähellä sitä, minkä voisi sanoa olevan parasta ikinä.
Dean Hall, you rock!
Pelissä ei ole juonta, ei tehtäviä, ei tarinaa. Ei kuollutta perhettä, jonka puolesta kostaa, ei lohikäärmeitä, ei maailmaa tai edes neitosta pelastattevana. Ainoastaan metsäinen, paikoin kyrillisillä katukylteillä varustettu maailma. Mitään ei selitetä, mutta zombeja tuntuu pyörivän siellä täällä, talot ovat tyhjillään ja verijälkiinkin toisinaan törmää. Jonkinlainen apokalypsi on siis tapahtunut, ja ainoa pointti on pysyä hengissä. Henkikullan säilyttäminen ei olekaan ihan helppo nakki. Jos ei juo, nestehukka korjaa ennen pitkää. Toisaalta likaisen veden juonnista rankaistaan erinäisillä sairauksilla, jotka voivat viedä manan majoille hyvinkin pian ellei saa ajoissa hommattua jotain asiallisia lääkkeitä. Zombeihin törmää silloin tällöin, ja niiden kanssa telmimiseen on syytä varustautua vähintään kirveen tasoisella aseella - jos sellaisen sattuu ajoissa löytämään.
Tällä hetkellä zombeja suurempi uhka tuntuu kuitenkin olevan toiset pelaajat. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen silkkaa hyvyyttäni lahjoittanut tuntemattomalle kulkijalle ruokasäilykkeen tai lääkkeitä, repinyt jopa paidan päältäni haavan sitomista varten - ja päätynyt katuojaan kuula kallossa tai kirves rinnassa. How very rude! Mutta tyhmyydestä sakotetaan ja niin edelleen.
DayZ on tällä hetkellä aika lähellä sitä, minkä voisi sanoa olevan parasta ikinä.
Dean Hall, you rock!
12.2.2014
Kuollut, kuolleempi, elävä kuollut! Dead Island!
Olin ihan unohtanut miten nautinnollista Dead Islandin pelaaminen on.
Mikään, tai no lähes mikään, ei tunnu niin mahtavalta kuin zombien mäiskiminen omin pikku kätösin tuunatuilla piikkilanka-sähkö-naula-systeemeillä. Verta, suolenpätkiä, päättömiä ruumiita ja koko kropassa tuntuvia mäjähdyksiä. Niistä on kivat pelit tehty :] Banoin ympäristö on myös ihan älyttömän nätti; niin nätti, että sitä vallan heltyy ja antaa anteeksi typerän näköiset ihmishahmot, itseään toistavat questit ja varsin tyhjänpäiväisen juonen.
Peli on mainiota viihdettä ihan itsekseenkin, mutta jos mahdollista, vielä nautittavampaa co-oppina. Mitä tässä sen enempää itsestäänselvyyksiä länkyttämään - kaljat käteen ja kaverin kanssa zombeja lahtaamaan! Yeaaaah!
Mikään, tai no lähes mikään, ei tunnu niin mahtavalta kuin zombien mäiskiminen omin pikku kätösin tuunatuilla piikkilanka-sähkö-naula-systeemeillä. Verta, suolenpätkiä, päättömiä ruumiita ja koko kropassa tuntuvia mäjähdyksiä. Niistä on kivat pelit tehty :] Banoin ympäristö on myös ihan älyttömän nätti; niin nätti, että sitä vallan heltyy ja antaa anteeksi typerän näköiset ihmishahmot, itseään toistavat questit ja varsin tyhjänpäiväisen juonen.
Peli on mainiota viihdettä ihan itsekseenkin, mutta jos mahdollista, vielä nautittavampaa co-oppina. Mitä tässä sen enempää itsestäänselvyyksiä länkyttämään - kaljat käteen ja kaverin kanssa zombeja lahtaamaan! Yeaaaah!
11.2.2014
The Wolf Among Us: Episode 2
Jos The Wolf Among Usin ensimmäinen episodi Faith jätti mut jokseenkin ekstaattiseen tilaan, kakkososan Smoke And Mirrorsin jäljiltä olo on lähinnä jäätävän face slapin saanut. Miten hitossa tämä nyt näin meni?
Ensiksikin, kakkosepisodi on lyhyt. Siis oikeasti tosi lyhyt. Toiseksi, se lupasi paljon muttei täyttänyt lupauksiaan. Ei sinne päinkään. Kolmanneksi, siinä ei tapahdu mitään, kunhan vaan ravataan paikasta toiseen. I feel betrayed! Tarina ei elänyt eikä syventynyt, Faithin lopussa näytetyt teaser-pätkät seuraavasta episodista loistivat poissaolollaan, pari uutta hahmoa tuotiin pikapikaa hätäisesti äkkiä mukaan, ja pari ylläriäkin saatiin kokea ja pari langanpätkää sitaistiin hätäisesti yhteen, mutta kaikkiaan suuhun jäi hyvin väljähtynyt fiilis koko episodista. Harvoja valopilkkuja oli sutenööri-Georgie, tuo englantilaisten lastenrallatusten sankari. Kyllä vaan hymähdyttää vieläkin ne Kiss The Girls- ja Pudding&Pie -läpät. Eh heh. Tietääkö joku muuten onko Georgie Porgielle suomenkielistä vastinetta vai rajoittuuko kaverin olemassaolo englantilaiseen kulttuuriin?
Asiasta mitään tietämättä voisi veikkailla, että jokin kakkosepisodin kehitykseen liittyen on mennyt tosi pahasti metsään. Ihan megaharmillista, koska olin Faithin jälkeen aivan myyty ja onnesta soikeena. Tosin, jos nyt ei aivan ihmeitä tapahdu, tulen kyllä hankkimaan sarjan joka ikisen episodin, koska pakkomielteet ja niin edelleen. Täytyy vain toivoa, että ainoa tie tästä on ylös, ja että Smoke and Mirrors on vain pieni välikuolema muuten niin loistavien episodien sarjassa. Muuten tämä blogi tulee täyttymään erittäin katkerista vuodatuksista aina uuden Wolf Amog Us -episodin julkaisemisen aikoihin.
Ensiksikin, kakkosepisodi on lyhyt. Siis oikeasti tosi lyhyt. Toiseksi, se lupasi paljon muttei täyttänyt lupauksiaan. Ei sinne päinkään. Kolmanneksi, siinä ei tapahdu mitään, kunhan vaan ravataan paikasta toiseen. I feel betrayed! Tarina ei elänyt eikä syventynyt, Faithin lopussa näytetyt teaser-pätkät seuraavasta episodista loistivat poissaolollaan, pari uutta hahmoa tuotiin pikapikaa hätäisesti äkkiä mukaan, ja pari ylläriäkin saatiin kokea ja pari langanpätkää sitaistiin hätäisesti yhteen, mutta kaikkiaan suuhun jäi hyvin väljähtynyt fiilis koko episodista. Harvoja valopilkkuja oli sutenööri-Georgie, tuo englantilaisten lastenrallatusten sankari. Kyllä vaan hymähdyttää vieläkin ne Kiss The Girls- ja Pudding&Pie -läpät. Eh heh. Tietääkö joku muuten onko Georgie Porgielle suomenkielistä vastinetta vai rajoittuuko kaverin olemassaolo englantilaiseen kulttuuriin?
Asiasta mitään tietämättä voisi veikkailla, että jokin kakkosepisodin kehitykseen liittyen on mennyt tosi pahasti metsään. Ihan megaharmillista, koska olin Faithin jälkeen aivan myyty ja onnesta soikeena. Tosin, jos nyt ei aivan ihmeitä tapahdu, tulen kyllä hankkimaan sarjan joka ikisen episodin, koska pakkomielteet ja niin edelleen. Täytyy vain toivoa, että ainoa tie tästä on ylös, ja että Smoke and Mirrors on vain pieni välikuolema muuten niin loistavien episodien sarjassa. Muuten tämä blogi tulee täyttymään erittäin katkerista vuodatuksista aina uuden Wolf Amog Us -episodin julkaisemisen aikoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)