[sisältää spoilereita]
Ehdin vihdoin joulunpyhinä tahkota Mässis 3:n loppuun asti. Ärsyttävän pitkä tauko oli ehtinyt tulla, joten pelaamisen pariin palaaminen vaati hiukkasen totuttelua. Ennen pitkää olin kuitenkin taas niin sisällä ME-maailmassa, että muu elämä syömisineen ja nukkumisineen muuttui aivan toisarvoiseksi.
ME 3:ssa tosiaan törmäilee tuon tuosta kakkososasta tuttuihin kavereihin, ja kyllä vanhan kyynikonkin sydän meinasi pakahtua ylpeydestä kun Grunt, tuo poloinen koeputki-krogan, saapastelee esiin, ja vielä komppanian johtajana. Go krogans! Mirandan isä ja sisko ovat myös taas framilla, ja tällä kertaa Miranda hoitaa faijaongelmansa lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. Samoin ihana Justicar Samara Ardat-Yakshi -tyttärineen tarvitsee Shepardin apua.
Kaikkiaan kolmosen tarina on paljon syvällisempi kuin kakkosen, mutta valitettavasti toteutus ei ole ihan huipputasoa. Jatkuva planeettojen skannailu ja reapereita karkuun kaahailu alkavat tympiä melko aikaisessa vaiheessa. Ja believe me, jos haluaa suorittaa puoliakaan pelin tehtävistä, sitä skannailua todella on harrastettava ihan urakalla. Olisin toivonut enemmän actionia ja vähemmän skannailua! Toisaalta, piirilevy-puzzleja ei kolmosesta löytynyt lainkaan. Peli myös päättyi yllättävän nopeasti, ja mielestäni koko kolmososa jäi ihan kesken. Pelattavaahan olisi helposti ollut paljon enemmän, jos edes murto-osalle skannailuplaneetoista olisi päässyt laskeutumaan. Loppuratkaisu nyt oli mitä oli, ehkä harmistustani vähän lievensi se, että olin kuullut siitä jo aika paljon etukäteen. Mutta pettymyshän se toki oli, ja vesitti ikävä kyllä sitä täydellisyys-fanitus-hohtoa, jota ME-sarja oli aiemmin silmissäni nauttinut.
Sain joululahjaksi ME 1:n, ehkä otan sen työn alle jossain vaiheessa.
14.1.2013
17.12.2012
Haaste: Faktoja tikaripellestä
Haaste: Faktoja tikaripellestä
Sain Mikkoakin kiinnostaa -blogin Mikolta kymmenen kysymyksen haasteen, ja vastailen parhaani mukaan näihin kiperiin questioneihin. Haastehan annettiin jo marraskuun puolella, mutta [tähän kaikkia hyviä tekosyitä], joten vastaan siihen vasta nyt.
1. Mikä on kautta aikain lempipelihahmosi ja minkä vuoksi?
Sonicin Knuckles oli aikoinaan kova, koska osasi kiipeillä seiniä pitkin ja oli muutenkin vähän koviksempi kuin Sonic.. Fallout New Vegasin Vulpes Inculta on, aah, niin ihana. Tiny Tinaa ei voi olla hehkuttamatta - oikeastaan kaikki Borderlands 1&2:n hahmot ovat aivan loistavia. ME:n Shepard on jostain syystä ollut aika läheinen viime aikoina.. näitähän voisi varmaan luetella ihan loputtomiin. Mutta jos yksi pitää valita, niin ehkäpä sitten Tiny Tina. Ainakin tällä hetkellä.
2. Mikä on vanhin peli jota pelaat vielä nykypäivinäkin?
Mulla on ihan toimiva Sega Megadrive, jolla eniten tulee pelattua varmaan Soniceja ja Mikkiä, välillä myös Golden Axea ja Street Fighteria.
3. Mikä on omalla kohdallasi tärkein seikka peleissä (juoni, huumori, toiminta, se että kuuluu tiettyyn pelisarjaan, jne)?
Olen siinä mielessä fangirl, että ostan kyllä sarjan kaikki pelit jos joku osa on kolahtanut. Juoni on toki tärkeä, mutta kyllä juonettomiakin pelejä pelaa ihan mielellään. Suurin turn-off on liian lyhyt ja liikaa itseään toistava peli. Muuten menee oikeastaan kaikki.
4. Mikä on kautta aikain huonoin näkemäsi elokuva ja millä perusteella?
En voi sietää Ace Ventura -elokuvia. Enkä mitään, missä Eddie Murphy tai se toinen tummahipiäinen kaveri käyttävät läskipukuja. Amerikkalaiset "komediat" ylipäänsä harvoin miellyttävät.
5. Mitä kautta katsot elokuvia (teatterissa, telkkarista, levyitä, lataat netistä, katsot Netflixistä tms)?
Flixin kautta lähinnä tällä hetkellä. Telkkaria en katso lainkaan ja elokuvissa käyn ihan liian harvoin.
6. Jos Star Warsin, Star Trekin, Babylon 5:n ja Tähtiportin hemmot tappelisivat niin ketkä voittaisivat?
Apua! En voi asettua kenenkään puolelle!
7. Mikä on tärkein TV-sarja jonka jokaisen ihmisen (miksei muidenkin olentojen) tulisi nähdä elämänsä aikana?
OZ. Myös Sopranos, The Wire ja Dr. Who.
8. Mikä on kautta aikain paras tai vähiten huonoin saippuasarja ja minkä vuoksi?
Lasketaanko Desperate Housewives saippuaksi? Se on just jees!
9. Mikä on mielipiteesi Al Bundysta?
Al on aivan ihana.
10. Ostatko pelejä tai leffoja kirpputoreilta ja jos ostat niin mitä viimeksi?
Vanhoja Sega-pelejä metsästän. Jokunen viikko sitten ostin parilla eurolla Rolo The Rescuen. Huutiksesta ostelen myös.
30.11.2012
BEST OF NOVEMBER
Best of November ´12
- TINY TINA
Tina's not just a little quirky, she's totally, utterly INSANE. She makes awesome bunny-rabbit bombs, and if you're good she'll make you a really pretty corrosive weapon. If you ever get invited to one of her fabulous tea-parties, think twice. Especially if you're the quest of honor.
- ...BEWARE, BEWARE, THE DRAGONBORN COMES...
- RED DEAD REDEMPTION
7.11.2012
Mass Effect 3 osa I
[sisältää paljon spoilereita]
Mass Effect-saaga jatkuu. Maahan on hyökätty.
Eletään noin puoli vuotta kakkososan tapahtumien jälkeistä aikaa.
Shepard on päässyt Cerberuksen kanssa työskentelyä seuranneesta kotiarestistaan, koska Universumin tulevaisuus on jälleen vaakalaudalla. Tällä kertaa pahat Reaperit tekevät tuhojaan Maa-planeetalla ja salaperäinen Cerberus-jehu Illusive Man (loistava Martin Sheen) laittaa jatkuvasti kapuloita Shepardin ja Alliancen joukkojen rattaisiin. Shepardin tehtävänä on saada universumin itsepäiset ja hajanaiset kansakunnat Alliancen puolelle. Ja tässä onnistuakseen on tietysti suoriteltava kaikenlaisia tehtäviä, yleensä evakuointeja ja pelastushommia.
Olen ehtinyt pelata nyt vajaat parikymmentä tuntia (note: olen tosi hidas ja lähes pakkomielteisen perusteellinen nurkkiennuohoamistyyliä suosiva pelaaja). Tähän mennessä kolmososa on ollut paljon kakkosta synkempi.
Todella ilahduttavaa on ollut kakkososasta tuttujen hahmojen löytäminen myös kolmosesta. Tosin tähän mennessä jälleennäkemiset eivät ole olleet kovin ruusuisia. Thanen vakava sairaus on vienyt miehen voimat, Mordin uhraa itsensä Kroganien vuoksi ja Mirandan sisko on jälleen kateissa. Yksi pelin tähän mennessä sydäntäsärkevimpiä kohtia oli Mordinin ratkaisu Kroganien genophagen parantamiseksi (en itke peleissä, en). On pelissä valoisammatkin hetkensä - itseäni viehätti erityisesti Jokerin ja uuden ruumiin itselleen hankkineen EDIn orastava suhde. Jotenkin päälimmäisenä mielikuvana on kuitenkin edelleen, että kakkosessa oli paljon enemmän huumoria kun taas kolmosen tunnelma on pahaenteinen ja synkeä.
Ylimääräistä painetta takaraivoon aiheuttaa myös ahdistava tieto siitä, että Maassa kuolee jatkuvasti porukkaa Shepardin suorittaessa turhia sivutehtäviä. Tämä valkeni itselleni hyvinkin julmalla tavalla - olin viettänyt melko pitkän aikaa ravaten ympäri Citadelia suorittamassa jotain täysin mitättömiä pikkutehtäviä, ja palatessani Normandylle yksi aiemmin saamistani evakuointitehtävistä oli epäonnistunut, koska en mennyt paikalle ajoissa. Nyyh. Kannattaa siis tosissaan miettiä ja priorisoida missä järjestyksessä tehtäviä alkaa suoritella. Tehtäviä on muuten paljon ja niitä tulee jatkuvasti lisää, mikä myös on iso ero kakkoseen verrattuna. Kakkosessa minulla taisi olla enimmillään viisi tehtävää auki samanaikaisesti, kun taas kolmosessa niitä on tällä hetkellä varmaan lähemmäs parikymmentä (joista ainakin viisi on niitä Citadel-hönöilyjä).
Pientä päänvaivaa on aiheutunut myös pelin vaikeustasosta. En todellakaan ole pelaaja, jonka on pakonomaisesti pelattava vaikeimmalla mahdollisella tasolla. Ensinnäkään, en ole missään määrin loistava pelaaja, ja toisekseen, en saa mitään kiksejä siitä, että jonkun keskivaiheen bossin päihittämiseen tarvitaan sata yritystä. Pelattavuus on mielestäni parhaimmillaan, kun peli ja sen tarina soljuvat eteenpäin ja tarjoavat tarpeeksi haasteita. Mass Effect 3:a pelatessani olen kuitenkin joutunut hinaamaan vaikeustasoa ylemmäs, koska taistelut olivat jopa minulle ihan liian iisejä pahisten lähinnä seisoskellessa paikoillaan ja odotellessa tulevansa ammutuiksi.
...siinäpä ensi mietteitä. Jatkan kun olen pelannut enemmän.
Mass Effect-saaga jatkuu. Maahan on hyökätty.
Eletään noin puoli vuotta kakkososan tapahtumien jälkeistä aikaa.
Shepard on päässyt Cerberuksen kanssa työskentelyä seuranneesta kotiarestistaan, koska Universumin tulevaisuus on jälleen vaakalaudalla. Tällä kertaa pahat Reaperit tekevät tuhojaan Maa-planeetalla ja salaperäinen Cerberus-jehu Illusive Man (loistava Martin Sheen) laittaa jatkuvasti kapuloita Shepardin ja Alliancen joukkojen rattaisiin. Shepardin tehtävänä on saada universumin itsepäiset ja hajanaiset kansakunnat Alliancen puolelle. Ja tässä onnistuakseen on tietysti suoriteltava kaikenlaisia tehtäviä, yleensä evakuointeja ja pelastushommia.
Olen ehtinyt pelata nyt vajaat parikymmentä tuntia (note: olen tosi hidas ja lähes pakkomielteisen perusteellinen nurkkiennuohoamistyyliä suosiva pelaaja). Tähän mennessä kolmososa on ollut paljon kakkosta synkempi.
Todella ilahduttavaa on ollut kakkososasta tuttujen hahmojen löytäminen myös kolmosesta. Tosin tähän mennessä jälleennäkemiset eivät ole olleet kovin ruusuisia. Thanen vakava sairaus on vienyt miehen voimat, Mordin uhraa itsensä Kroganien vuoksi ja Mirandan sisko on jälleen kateissa. Yksi pelin tähän mennessä sydäntäsärkevimpiä kohtia oli Mordinin ratkaisu Kroganien genophagen parantamiseksi (en itke peleissä, en). On pelissä valoisammatkin hetkensä - itseäni viehätti erityisesti Jokerin ja uuden ruumiin itselleen hankkineen EDIn orastava suhde. Jotenkin päälimmäisenä mielikuvana on kuitenkin edelleen, että kakkosessa oli paljon enemmän huumoria kun taas kolmosen tunnelma on pahaenteinen ja synkeä.
Ylimääräistä painetta takaraivoon aiheuttaa myös ahdistava tieto siitä, että Maassa kuolee jatkuvasti porukkaa Shepardin suorittaessa turhia sivutehtäviä. Tämä valkeni itselleni hyvinkin julmalla tavalla - olin viettänyt melko pitkän aikaa ravaten ympäri Citadelia suorittamassa jotain täysin mitättömiä pikkutehtäviä, ja palatessani Normandylle yksi aiemmin saamistani evakuointitehtävistä oli epäonnistunut, koska en mennyt paikalle ajoissa. Nyyh. Kannattaa siis tosissaan miettiä ja priorisoida missä järjestyksessä tehtäviä alkaa suoritella. Tehtäviä on muuten paljon ja niitä tulee jatkuvasti lisää, mikä myös on iso ero kakkoseen verrattuna. Kakkosessa minulla taisi olla enimmillään viisi tehtävää auki samanaikaisesti, kun taas kolmosessa niitä on tällä hetkellä varmaan lähemmäs parikymmentä (joista ainakin viisi on niitä Citadel-hönöilyjä).
Pientä päänvaivaa on aiheutunut myös pelin vaikeustasosta. En todellakaan ole pelaaja, jonka on pakonomaisesti pelattava vaikeimmalla mahdollisella tasolla. Ensinnäkään, en ole missään määrin loistava pelaaja, ja toisekseen, en saa mitään kiksejä siitä, että jonkun keskivaiheen bossin päihittämiseen tarvitaan sata yritystä. Pelattavuus on mielestäni parhaimmillaan, kun peli ja sen tarina soljuvat eteenpäin ja tarjoavat tarpeeksi haasteita. Mass Effect 3:a pelatessani olen kuitenkin joutunut hinaamaan vaikeustasoa ylemmäs, koska taistelut olivat jopa minulle ihan liian iisejä pahisten lähinnä seisoskellessa paikoillaan ja odotellessa tulevansa ammutuiksi.
...siinäpä ensi mietteitä. Jatkan kun olen pelannut enemmän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)