BEST OF NOVEMBER

Best of November ´12

• TINY TINA

Tina's not just a little quirky, she's totally, utterly INSANE. She makes awesome bunny-rabbit bombs, and if you're good she'll make you a really pretty corrosive weapon. If you ever get invited to one of her fabulous tea-parties, think twice. Especially if you're the quest of honor.

• ...BEWARE, BEWARE, THE DRAGONBORN COMES...

All I want for (early) Christmas is DLC

• RED DEAD REDEMPTION

I've only been playin this for a few hours and already I'm super impressed. And super addicted.

Awesomeness on Fallout Confessions

Originally here

Mass Effect 3 osa I

[sisältää paljon spoilereita]

Mass Effect-saaga jatkuu. Maahan on hyökätty.

Eletään noin puoli vuotta kakkososan tapahtumien jälkeistä aikaa.

Shepard on päässyt Cerberuksen kanssa työskentelyä seuranneesta kotiarestistaan, koska Universumin tulevaisuus on jälleen vaakalaudalla. Tällä kertaa pahat Reaperit tekevät tuhojaan Maa-planeetalla ja salaperäinen Cerberus-jehu Illusive Man (loistava Martin Sheen) laittaa jatkuvasti kapuloita Shepardin ja Alliancen joukkojen rattaisiin. Shepardin tehtävänä on saada universumin itsepäiset ja hajanaiset kansakunnat Alliancen puolelle. Ja tässä onnistuakseen on tietysti suoriteltava kaikenlaisia tehtäviä, yleensä evakuointeja ja pelastushommia.

Olen ehtinyt pelata nyt vajaat parikymmentä tuntia (note: olen tosi hidas ja lähes pakkomielteisen perusteellinen nurkkiennuohoamistyyliä suosiva pelaaja). Tähän mennessä kolmososa on ollut paljon kakkosta synkempi.

Todella ilahduttavaa on ollut kakkososasta tuttujen hahmojen löytäminen myös kolmosesta. Tosin tähän mennessä jälleennäkemiset eivät ole olleet kovin ruusuisia. Thanen vakava sairaus on vienyt miehen voimat, Mordin uhraa itsensä Kroganien vuoksi ja Mirandan sisko on jälleen kateissa. Yksi pelin tähän mennessä sydäntäsärkevimpiä kohtia oli Mordinin ratkaisu Kroganien genophagen parantamiseksi (en itke peleissä, en). On pelissä valoisammatkin hetkensä - itseäni viehätti erityisesti Jokerin ja uuden ruumiin itselleen hankkineen EDIn orastava suhde. Jotenkin päälimmäisenä mielikuvana on kuitenkin edelleen, että kakkosessa oli paljon enemmän huumoria kun taas kolmosen tunnelma on pahaenteinen ja synkeä.

Ylimääräistä painetta takaraivoon aiheuttaa myös ahdistava tieto siitä, että Maassa kuolee jatkuvasti porukkaa Shepardin suorittaessa turhia sivutehtäviä. Tämä valkeni itselleni hyvinkin julmalla tavalla - olin viettänyt melko pitkän aikaa ravaten ympäri Citadelia suorittamassa jotain täysin mitättömiä pikkutehtäviä, ja palatessani Normandylle yksi aiemmin saamistani evakuointitehtävistä oli epäonnistunut, koska en mennyt paikalle ajoissa. Nyyh. Kannattaa siis tosissaan miettiä ja priorisoida missä järjestyksessä tehtäviä alkaa suoritella. Tehtäviä on muuten paljon ja niitä tulee jatkuvasti lisää, mikä myös on iso ero kakkoseen verrattuna. Kakkosessa minulla taisi olla enimmillään viisi tehtävää auki samanaikaisesti, kun taas kolmosessa niitä on tällä hetkellä varmaan lähemmäs parikymmentä (joista ainakin viisi on niitä Citadel-hönöilyjä).

Pientä päänvaivaa on aiheutunut myös pelin vaikeustasosta. En todellakaan ole pelaaja, jonka on pakonomaisesti pelattava vaikeimmalla mahdollisella tasolla. Ensinnäkään, en ole missään määrin loistava pelaaja, ja toisekseen, en saa mitään kiksejä siitä, että jonkun keskivaiheen bossin päihittämiseen tarvitaan sata yritystä. Pelattavuus on mielestäni parhaimmillaan, kun peli ja sen tarina soljuvat eteenpäin ja tarjoavat tarpeeksi haasteita. Mass Effect 3:a pelatessani olen kuitenkin joutunut hinaamaan vaikeustasoa ylemmäs, koska taistelut olivat jopa minulle ihan liian iisejä pahisten lähinnä seisoskellessa paikoillaan ja odotellessa tulevansa ammutuiksi.

...siinäpä ensi mietteitä. Jatkan kun olen pelannut enemmän.

Skyrimin uuden lisärin traileri julki

You didn't think that you were the only one...

Skyrimin uuden lisärin Dragonbornin traileri lupailee eeppistä lohikäärmesankarointia 1600 Microsoft pointin hintaan. Olen aika innoissani, ja sainpas taas yhden joululahjaidean lisää - itselleni siis.

Seriously, Dragonborn vaikuttaa juuri sellaiselta lisäosalta, jota itse olen odottanut kieli pitkällä. Dawnguardin vampyyriseikkailut oli ihan jees, mutta aika nopeasti pelattu läpi. Hearthfirea en edes vaivautunut hankkimaan. Dragonborn taas vei sydämeni heti alkusekunneista lähtien. Trailerissa vilahteli sellaisia rotuja, joihin en usko aiemmin edes Skyrimissa törmänneeni, ja c'mon, siinä lenneltiin lohikäärmeillä! Tuo Dragonborn Comes-veisu on muuten ihan ykkössuosikkini - laitan aina tavernoiden ja majatalojen bardit hoilaamaan sitä ja sitten fiilistelen tippa linssissä :P

Tuo Dragonpriest-elementti on muutenkin ollut tosi kiinnostava. Niiden maskien keräileminen ja ylipäätään priesteihin törmääminen on ollut sekä kiinnostavaa että vaikeaa. Tajusin meinaan tämän secret achievementin olemassaolon vasta aaaaaika kauan pelailtuani, ja meitin jo silloin, että näistä olisi kiva tietää lisää. Kaikkia priestejä ja maskeja en onnistunut haalimaan vaikka reilut 200h olen peliä paukuttanut. Veikkaanpa, että Dragonbornin myötä pelituntien määrä saattaa ihan kivasti lisääntyä.

Netflixiä

Netflix saapui kuin saapuikin Suomeen, ja pakkohan sitä oli alkaa käyttää kun ilmaiseksi sai kokeilla vuoden loppuun.

Tuntuu, että palvelu on lanseerattu Suomen markkinoille ehkä hiukan keskeneräisenä, sillä esimerkiksi tekstitysten laatu vaihtelee aika suuresti. Samoin on mälsää, ettei palvelu toimi lainkaan Linux-käyttäjillä, ja Chromellakin kuvan laatu on niin surkea, että Mac-käyttäjän on vaihdettava selain saman tien Safariin tai Firefoxiin (tästä varoitetaan pop-up-ikkunalla ennen katselun aloittamista). Itse sivuston kieli on todella kökköistä, tekisi melkein mieli vaihtaa oletusasetukset englanniksi huonon kieliasun takia. Ehdotonta plussaa palvelu saa kuitenkin siitä, että tv-sarjoja katsoessa se muistaa mihin kohtaan katselu on viimeksi jäänyt, ja osaa myös tarjota sarjojen jaksot oikeassa järjestyksessä.

Netflixin valikoima on.. no, ainakin erikoinen. Elokuvatarjontaan en ole vielä juurikaan ehtinyt tutustua, mutta TV-sarjoja selatessani meinasin pudota sohvalta bongatessani valikoimassa muun muassa sellaisia aarteita kun Red Dwarf, Spaced, Sherlock, Pillars of Earth, Firefly, Torchwood, Pushing Daisies, Misfits, Buffy, Roswell, Doctor Who.. sekä sekalaisen valikoiman erilaisia brittidraamoja. Toisaalta, perinteiset "suosikkisarjat" kuten vaikka Frendit, Big Bang Theory, Will&Grace, Frasier, Desperate Housewives, Pulmuset, 70's Show yms. loistavat poissaolollaan. Monesta suunnasta on kuulunut kritiikkiä ei-niin-tuoreesta valikoimasta, mutta mukana on kyllä uudempiakin sarjoja, kuten Dexter, Sons of Anarchy, Mad Men, Breaking Bad ja Modern Family. Tosin näistäkään ei ihan uusimpia kausia ole ainakaan toistaiseksi saatavilla.

Vielä en osaa sanoa, jatkanko Netflixin käyttäjänä tulevaisuudessakin. Mutta ainakin niin kauan, että kaikki Red Dwarfit on katsottu!