Netflix saapui kuin saapuikin Suomeen, ja pakkohan sitä oli alkaa käyttää kun ilmaiseksi sai kokeilla vuoden loppuun.
Tuntuu, että palvelu on lanseerattu Suomen markkinoille ehkä hiukan keskeneräisenä, sillä esimerkiksi tekstitysten laatu vaihtelee aika suuresti. Samoin on mälsää, ettei palvelu toimi lainkaan Linux-käyttäjillä, ja Chromellakin kuvan laatu on niin surkea, että Mac-käyttäjän on vaihdettava selain saman tien Safariin tai Firefoxiin (tästä varoitetaan pop-up-ikkunalla ennen katselun aloittamista). Itse sivuston kieli on todella kökköistä, tekisi melkein mieli vaihtaa oletusasetukset englanniksi huonon kieliasun takia. Ehdotonta plussaa palvelu saa kuitenkin siitä, että tv-sarjoja katsoessa se muistaa mihin kohtaan katselu on viimeksi jäänyt, ja osaa myös tarjota sarjojen jaksot oikeassa järjestyksessä.
Netflixin valikoima on.. no, ainakin erikoinen. Elokuvatarjontaan en ole vielä juurikaan ehtinyt tutustua, mutta TV-sarjoja selatessani meinasin pudota sohvalta bongatessani valikoimassa muun muassa sellaisia aarteita kun Red Dwarf, Spaced, Sherlock, Pillars of Earth, Firefly, Torchwood, Pushing Daisies, Misfits, Buffy, Roswell, Doctor Who.. sekä sekalaisen valikoiman erilaisia brittidraamoja. Toisaalta, perinteiset "suosikkisarjat" kuten vaikka Frendit, Big Bang Theory, Will&Grace, Frasier, Desperate Housewives, Pulmuset, 70's Show yms. loistavat poissaolollaan. Monesta suunnasta on kuulunut kritiikkiä ei-niin-tuoreesta valikoimasta, mutta mukana on kyllä uudempiakin sarjoja, kuten Dexter, Sons of Anarchy, Mad Men, Breaking Bad ja Modern Family. Tosin näistäkään ei ihan uusimpia kausia ole ainakaan toistaiseksi saatavilla.
Vielä en osaa sanoa, jatkanko Netflixin käyttäjänä tulevaisuudessakin. Mutta ainakin niin kauan, että kaikki Red Dwarfit on katsottu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti