Borderlands 2 on monin tavoin kuin ykkönen, mutta joka suhteessa parempi, suurempi ja kreisimpi. Dont get me wrong, rakastin jo ykkösosaa, joten tämän pelin kanssa olen viettänyt suurimman osan valveillaoloajastani viimeisen 10 päivän ajan.
Itselleni Borderlandsin tärkeimmät elementit ovat aina olleet aseet ja räiskintä, loottaus ja hauskuus. Ja hauskaa Borderlands 2:n pelaaminen todella on. Kaikki pelimaailman hahmot ovat vähintään lievästi häiriintyneitä ja huumoria löytyy aina NPC-esittelyscreeneistä aseiden nimiin. Peliä on aika mahdotonta ottaa vakavasti, vaikka ihan tosissaan pelaakin. Edes vaikeiden pomojen kanssa tappelu ja kuoleminen viidettätoista kertaa ei aiheuta samanlaista raivoa ja turhautumista kuin muissa peleissä.
Roll out, minion!
Peli alkaa helpolla tutoriaalilla, jota vetää itseriittoinen pikku robotti nimeltä Claptrap. Tutoriaalissa etsitään Clappiksen kadonnuta silmää, opetellaan ammuskelemaan pahiksia ja loottaamaan. Loottaus, tai lähinnä parempien varusteiden pakonomainen metsästys on ammuskelun ohella pelin suola. Kaikki kaapit ja laatikot on avattava ennen eteenpäin siirtymistä - jos vaikka löytäisi sen täydellisen pyssyn.
Peliin ja sen maailmaan pääsee sisään todella helposti, eikä juonikaan ole päätä huimaavan monisyinen. Perustehtävänä on päihittää Hyperionin pomo, Pandoran diktaattori Handsome Jack. Twistejä ja sivujuonteita saadaan monien valinnaisten tehtävien avulla, ja usein hyvin yksinkertaiselta vaikuttava tehtävä osoittautuukin ihan joksikin muuksi. Borderlandsin maailmana on edelleen Pandora, josta on tehty hurjan paljon elävämpi ja kiinnostavampi paikka ykkösosaan verrattuna. Pandora on toki edelleen villiä syrjäseutua, joka vilisee kaiken maailman petoja ja hulluja, mutta lukuisat NPC:t huvittavine repliikkeineen ja luonteenpiirteineen tuovat peliin aivan uudenlaista eloa. Kovin korkeatasoista keskustelua tai edes kunnon vuorovaikutusta NPC-hahmojen kanssa on kuitenkaan turha odottaa. Ääninäyttely on toteutettu taidokkaasti ja uskottavasti. Erityskiitokset täytyy antaa kuitenkin aseiden suunnitelulle - pyssyt näyttävät ja kuulostavat IHAN V*TUN SIISTEILTÄ!
Keep your friends close..
Moninpelimuodon käyttäjille lupaillaan parempaa loottia ja haastavampia pahiksia, mutta itse olen toistaiseksi pitäytynyt lähinnä yksinpelissä. Kavereiden kanssa pelattuna moninpeli on toki ihan hauskaa, mutta matchmakingilla kootuissa tiimeissä lähinnä tapellaan maahan pudonneista aseista. Yksinpeliä olen pelannut Zer0lla, joka on tyyppiä assassin, ja jonka erityistaito on heijastaa itsestään muutaman sekunnin ajan elävä hologrammi, vihollisia hämäämään.
Jatko-osana, ja toki myös pelinä, Borderlands 2 on onnistunut erinomaisesti. Kaikki, mikä ensimmäisessä osassa oli hyvää, on kakkosessa mahtavaa. Uudelleenpelauspotentiaalia tällä pelillä ei juurikaan ole - ehkä kavereiden kanssa kaljapäissään pelaamista lukuunottamatta, mutta who cares. Enjoy it while it lasts!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti