Yksi aivan ehdottomista must-peleistä oli jo ennakkoon Dennaton Gamesin Hotline Miami 2: Wrong Number. Peli tulee ajallisesti sijoittumaan sekä ennen että jälkeen Hotline Miamin, tapahtumien pääpainon ollessa kuitenkin ensimmäisen osan jälkeisessä ajassa. Pidän edelleen Hotline Miamia yhtenä siisteimmistä peleistä ikinä, joten odotukset jatko-osaa kohtaan olivat kovat. Onneksi en joutunut pettymään, sillä kahden päivän demopelailun perusteella kakkososa vaikutti juuri siltä, miltä pitääkin. Veriseltä, värikkäältä, brutaalilta ja psyykeä linkoavan nopeatempoiselta. Täytyy tähän väliin mainita, että yleensä en ole äärimmäisen paniikinomaisen menon ylin ystävä – hermostun ja kaikki menee päin helvettiä. Jostain syystä Hotline Miami kuitenkin aktivoi jonkun nopean toiminnan keskuksen aivoissani, ja siirryn crank-zoneen, kuten ystäväni tuota tilaa kutsuu. Ja miten hienoa tuohon tilaan pääseminen onkaan. Ympäröivä maailma muuttuu taustahälyksi, ja elämän tarkoitus tiivistyy näytön, hiiren ja näppiksen kolmiyhteyteen. Jea.
Peli on edelleen 16-bittismäisen ruma, mistä pisteet Dennatonille. Kaikkien pelien ei tarvitse olla eeppisen nättejä; tässä tapauksessa tosin ei päästä edes nätihkölle levelille. Ja hyvä niin. Olin kuitenkin huomaavinani pientä edistystä pikselitaiteessa – ikään kuin aivomassa ja suolenpätkät olisi onnistuttu uudelle tasolle pelin perusrosoisuuden kuitenkaan kärsimättä. Awesome!
Rezzedin tarjonta rajoittui kahteen kenttään, joista ensimmäisessä joukko eläinmaskeihin pukeutuneita tyyppejä lähtee lahtaamaan gangstereita. Toisessa kentässä taas ollaan perusjenkkiläisessä dinerissa, jossa karskin oloinen kaveri ensin valittelee tarjoilijalle rankkaa duuniaan, ja sen jälkeen painelee kauppaan ottamaan väkeä hengiltä. Demo päättyi siihen, kun kaupan aseistautuneet ukot oli viimeistä myöten saatu hengiltä, ja ulos astuessa oli vastassa kadun täydeltä poliiseja aseet tanassa. Nice.
Demon perusteella on ihan turha kuvitella edes aavistavansa, saati ymmärtävänsä, mistä tarinassa voisi tällä kertaa olla kyse, mikä lisää entisestään pelin viehätysvoimaa ainakin meikäläisen päässä. Ihanaa, arvoituksellista mättöä, jossa pienikin varomattomuus kostautuu välittömästi, ja sitä huomaa yhtäkkiä päänsä muuttuneen verimössöksi lattialle. Kuolema on itsestäänselvyys, mutta loppujen lopuksi lähinnä minor inconvenience, sillä takaisin actioniin pääsee – kirjaimellisesti – ennen kuin ehtii kissaa sanoa.
Pelin tarkkaa julkaisuajankohtaa yritin pariinkin otteeseen udella, mutta vastauksena oli hyvin harjoiteltu "Q3 of 2014". Tätä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti