Kävin eilen katsomassa uuden Robocopin, ja ajatukseni olivat lopputekstien jälkeen aika ristiriitaiset.
Re-makeja on aina vaikea arvioida omana itsenään, ilman vertailuja alkuperäisteokseen. Yleensä alkuperäinen versio on jonkinlainen pyhä reliikki, johon kajoamisesta rankaistaan tulikivenkatkuisilla kritiikeillä ja seitsemällä helvetillä, vailla minkäänlaista objektiivisuutta uusintaversiota kohtaan. Sorrun toki itsekin tähän. Varsinkin elokuvista, joihin olen mieltynyt, on turha yrittää lähteä vääntämään uusintoja ja odottaa, että hyväksyn ne ilman mutinoita. Valitettavasti juttu on kuitenkin niin, että uusintaversioita tehdään, minun mielipiteistäni huolimatta. En nyt muista tähän hätään yhtään esimerkkiä uusintaversiosta, josta olisin tykännyt enemmän kuin alkuperäisestä. Ehdotuksia kick ass -uusinnoista otetaan siis mielenkiinnolla vastaan!
Itselleni vuoden '87 Robocop on monellakin tapaa pyhä elokuva. Vähän kuin Evil Dead, Manaaja, Elm Streetit tai piirretyt Transformersit ja Turtlesit. Näin sen ensimmäisen kerran noin 10-vuotiaana, ja silloin päälimmäisenä jäi mieleen, melko shokeeraavan väkivaltaisuuden ohella, futuristisuus. Olin jo lapsena lähes pakkomielteisen kiinnostunut roboteista ja kaikista teknologian mukanaan tuomista ihmeistä. Ja väkivallasta. Siviilissä olen mitä rauhaa rakastavin, en oikeastaan edes suutu ikinä ja vastustan kaikkea eläviin olentoihin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta TV-, elokuva- ja peliväkivalta on aina viehättänyt. Robocop tarjosi sekä rajua verenvuodatusta että futuristista tekniikkaa. Mikäs sen parempaa 10-vuotiaalle pikkutytölle.
Uusi Robocop taas on ilmiselvästi koko perheelle suunnattu kiva, siisti ja ehkä jopa hieman kliininen viihdetuote. Perhe-elementti on hyvin vahvasti mukana, muttei mielestäni suistu korniuden puolelle (paitsi ehkä ihan pikkuisen). Joel Kinnaman on hyvä, ehkä jopa erinomainen Alex Murphy. Viileä ja vaalea ruotsipoika onnistui vangitsemaan sitä samaa jotain vaikeasti määriteltävää ja maagista, joka Murphyn persoonaa määritti alkuperäisessäkin versiossa. Muissa rooleissa erityisesti Samuel L. Jackson ja Gary Oldman vetävät hienot, joskin hieman rutiinilta haiskahtavat suoritukset. Mitä siis jäin kaipaamaan? No sitä väkivaltaa! Seisoin lippujonossa illan viimeiseen näytökseen ja ihmettelin, mitä joukko yläasteikäisiä poikia edelläni jonossa tekee elokuvateatterissa siihen aikaan. No, olivat menossa katsomaan Robocopia. Mietin, että miksi niille myydään liput K-18 -elokuvaan kun ovat ihan selvästi alaikäisiä. Vilkaisin uudestaan näyttötaulua ja tajusin, että Robocophan onkin K-12. Pienen hetken ajan ajattelin lähteväni kotiin – minun päässäni Robocop ei taipunut lasten elokuvaksi. Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen, etten lähtenyt. Robocop 2014 ei missään nimessä ole huono elokuva. Se poikkeaa paljon alkuperäisestä, eikä tietenkään yllä samalle tasolle sen kanssa, mutta huonoa siitä ei saa, vaikka miten yrittäisi. Näyttelijäntyö on vahvaa; ohjaus ja lavastus samaten. Ja elokuva herättelee myös ajatuksia siitä, mikä lopulta on ihmisen ja robotin ero, missä menee se ihmisyyttä ja itsemääräämisoikeutta määrittävä raja. Olisinkin toivonut, että juuri näiden teemojen käsittelyä olisi viety vielä pidemmälle. No.. kaikkea ei voi saada, ja hei, ainahan voi remaketa myös jatko-osan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti