Rikoin varpaani toissapäivänä. Kävelin vessan ovea päin, varvas meni sinne sarana-alueelle ja jotenkin vielä potkaisin ovea auki. Seurasi kamala huuto, paljon verta ja kirosanoja sekä vähän kyyneliä. Lopputuloksena ihan kirjaimellisesti murskana oleva pikkuvarvas ja puolet nimetön-varpaasta. Vasen jalka on edelleen niin kipeä ja turvoksissa, etten pysty oikein kävelemään, saati laittamaan kenkiä jalkaan. Jouduin perumaan VideoGamesLive-konserttiin menon ja kaikki viikonlopun suunnitelmat. No, kaipa murskautuneet varpaat on ihan pätevä syy maata sohvalla ja pelata.
No, pelattua on tosiaan tullut. Mun piti ihan pikaisesti kokeilla Sunset Overdrivea sillä aikaa, kun Halo latautuu, mutta pikainen vaihtuikin pian all-nightereiksi ja you know.. Kyseessä on yksi vuoden suurimmista yllättäjistä - ja tämä ainoastaan positiivisessa mielessä. Olin pelin demoa pelaillut töissä aina silloin tällöin, ja siitä jäi ihan ok-kuva, mutta mietin, että ehkä tämä ei ihan mun peli ole kuitenkaan. Olinpas väärässä.
Peli on valtavan nopeatempoinen, ja kelpo nyrkkisääntönä voikin pitää sitä, että jos jää paikoilleen tai alkaa kävellä kaupungin katuja pitkin, kuolo korjaa hyvin vikkelään. Tarkoituksena on hyppiä, superhyppiä, grindata kaiteita pitkin, seinäjuosta, liitää ja pyöriä. Ja samalla ampua ja mäisikiä. Ja yrittää muistaa hengittää välillä! Aika ihanaa. Pelattavuus on huipussaan, ja jos jossain epäonnistuu, saa syyttää lähinnä itseään. Siis hyvällä tavalla. Ja yrittää uudestaan.
Maailmanloppu Sunset Cityssa alkaa uuden Fizzco-korporaation lanseeraaman energiajuoman julkaisubileiden myötä. Kaikki coolit tyypit ovat siellä bilettämässä - ja sankarimme siivoajana. Kaikki energiajuomaa nauttineet muuttuvat ikäviksi mutanteiksi, ja maailman pelastaminen jää friikkien, nörttien, larppaajien ja muiden hylkiöpunkkareiden harteille. Jo tämä lähtökohta sai mut aika vakuuttuneeksi pelin potentiaalista. Ja hei, se muuttuu vaan paremmaksi koko ajan. Sen enempää tarinaa spoilaamatta voin vaan todeta, että outcasts = the new heroes. Peli on täynnä viittauksia populaarikulttuuriin, ja se vittuilee ihan avoimesti myös peliteollisuudelle ja peleille näkymättömine seinineen ja respawnauksineen. Erityisesti itseä ilostutti pelin päätös jättää muskelimasat pois ja tehdä sankareita nimenomaan friikeistä, nörteistä ja muista omituisista otuksista. Ihanaa <3
Pelin avoimesta maailmasta huolimatta tarina pysyy hyvin paketissa. Tosin tällaiselle pakkomielteiselle kaikkien tehtävien suorittajalle tekemistä löytyy.. no.. hyvin paljon, aina vessapaperin keräilystä erinäisten haasteiden suorittamiseen. Ja loppujen lopuksi Sunset City on pinta-alallisesti aika helposti haltuunotettava. Joidenkin keräilyesineiden hakeminen vaatii kaikkien liikkumiseen liittyvien skilssien masterointia, mikä tuo mukavaa haastetta keräilypuuhiin. Pelissä on käytössä kaksi eri valuuttaa - Overcharge-tölkit, joilla ostetaan aseita sekä raha, joilla maksetaan vaatteista. Molempia saa muun muassa hakkaamalla paskaksi erinäisiä automaatteja ja laatikoita, sekä tappamalla vihollisia ja suorittamalla tehtäviä.
Tällä hetkellä olen nin koukussa Sunsetiin, että näen untakin siitä ja yritän viivyttää päätarinan etenemistä suorittamalla kaiken maailman höpömissioita. No, eipä kai tässä muuta voi sanoa, että aika pirun hyvä on pelin oltava, että vie voiton Halo: MasterChief Collectionin pelaamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti