Pidän pelejä ja pelaamista täysin itsestäänselvänä osana elämääni. Vapaa-aikani, harrastukseni, kaverini, opiskeluni ja osittain myös työni pyörivät tavalla tai toisella pelien ihmeellisen maailman ympärillä. Yritän nyt sitten pala kerrallaan ottaa selvää siitä, miten tähän on tultu, miten kaikki alkoi, ja miten pelaaminen on kulkenut elämässäni mukana.
Miten tässä nyt näin kävi? Osa 1: 90-luvun alkupuoli – Pikku-Tuuli saa ekan konsolinsa
Eräänä kauniina syyspäivänä, joskus 90-luvun alkupuoliskolla, minä ja veljeni sairastuimme vesirokkoon. Saimme tylsyyden tappamiseksi tuttavaperheeltä lainaan (kyllä, lainaan. Se oli kuulkaas lama-aikaa!) pienen punaisen taskupelin, jossa oli kissa, hiiri ja juusto. En muista sen tarkemmin mikä oli pelin nimi tai mitä siinä piti tehdä, mutta sen muistan, että koukkuun jäi koko perhe äitiä myöten. Äiti taisi myös olla eka, joka pääsi pelin kokonaan läpikin. No, vesirokosta lopulta toivuimme (arvet kyllä jäi!), mutta peli-into jäi pahasti päälle. Kerran iskä oli lähdössä perjantain kauppareissulle, ja äiti käski käydä ostamassa meille sellaisen samanlaisen kissa-hiiri-juustopelin, koska lainassa oleva täytyisi pian palauttaa oikeille omistajilleen. Muutamaa tuntia myöhemmin isukki palasi kotiin mukanaan, niin, ei mikään taskupeli, vaan Sega Megadrive höystettynä kahdella ohjaimella, Sonicilla, Wonderboylla ja Sega Rallylla. Paluuta pelien maailmasta ei enää ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti