[sisältää spoilereita]
Ehdin vihdoin joulunpyhinä tahkota Mässis 3:n loppuun asti. Ärsyttävän pitkä tauko oli ehtinyt tulla, joten pelaamisen pariin palaaminen vaati hiukkasen totuttelua. Ennen pitkää olin kuitenkin taas niin sisällä ME-maailmassa, että muu elämä syömisineen ja nukkumisineen muuttui aivan toisarvoiseksi.
ME 3:ssa tosiaan törmäilee tuon tuosta kakkososasta tuttuihin kavereihin, ja kyllä vanhan kyynikonkin sydän meinasi pakahtua ylpeydestä kun Grunt, tuo poloinen koeputki-krogan, saapastelee esiin, ja vielä komppanian johtajana. Go krogans! Mirandan isä ja sisko ovat myös taas framilla, ja tällä kertaa Miranda hoitaa faijaongelmansa lopullisesti pois päiväjärjestyksestä. Samoin ihana Justicar Samara Ardat-Yakshi -tyttärineen tarvitsee Shepardin apua.
Kaikkiaan kolmosen tarina on paljon syvällisempi kuin kakkosen, mutta valitettavasti toteutus ei ole ihan huipputasoa. Jatkuva planeettojen skannailu ja reapereita karkuun kaahailu alkavat tympiä melko aikaisessa vaiheessa. Ja believe me, jos haluaa suorittaa puoliakaan pelin tehtävistä, sitä skannailua todella on harrastettava ihan urakalla. Olisin toivonut enemmän actionia ja vähemmän skannailua! Toisaalta, piirilevy-puzzleja ei kolmosesta löytynyt lainkaan. Peli myös päättyi yllättävän nopeasti, ja mielestäni koko kolmososa jäi ihan kesken. Pelattavaahan olisi helposti ollut paljon enemmän, jos edes murto-osalle skannailuplaneetoista olisi päässyt laskeutumaan. Loppuratkaisu nyt oli mitä oli, ehkä harmistustani vähän lievensi se, että olin kuullut siitä jo aika paljon etukäteen. Mutta pettymyshän se toki oli, ja vesitti ikävä kyllä sitä täydellisyys-fanitus-hohtoa, jota ME-sarja oli aiemmin silmissäni nauttinut.
Sain joululahjaksi ME 1:n, ehkä otan sen työn alle jossain vaiheessa.
