Like the best birthday present ever :)
21.10.2013
11.10.2013
9.10.2013
Cersei Lannister olohuoneessani
Giant Bomb tarjoaa päivän parhaan.
Aivan loistava listaus, ja kerrankin taidokkaasti perusteltu sellainen. Olen yleensä vähän allerginen kaikenlaisille semi-geneerisille "5 sexyintä konsolia" -tyylisille listauksille, mutta tässä jos jossain on tyyliä!
Niin, kanssani asuvat ihanaisen Cersein lisäksi Sansa Stark, Jaime Lannister, Bran Stark sekä Robert Baratheon.
Aivan loistava listaus, ja kerrankin taidokkaasti perusteltu sellainen. Olen yleensä vähän allerginen kaikenlaisille semi-geneerisille "5 sexyintä konsolia" -tyylisille listauksille, mutta tässä jos jossain on tyyliä!
Niin, kanssani asuvat ihanaisen Cersein lisäksi Sansa Stark, Jaime Lannister, Bran Stark sekä Robert Baratheon.
1.10.2013
FAR F*CKIN CRY!
Nyt ei mene hyvin. Vedin weekendinä sellaiset ragequitit, etten edes muista milloin viimeksi. Olin ihan valmis hakkaamaan päälläni seinään reiän, nakkaamaan koko boksin ulos ikkunasta ja pistämään Far Cry 3:n lekalla päreiksi. Miten voikaan typerät jutut suututtaa näin paljon!
Sunnuntai alkoi oikein mukavana, krapulattomana ja leppoisana. Join noin litran kahvia, kävin moikkaamassa veljeä, ulkoilin koirien kanssa ja siivosin keittiön. Sitten päätin käyttää illan pelaamalla Far Cry 3:a. Kuten sanoin jo aiemmin, peli on alkanut viime aikoina toistaa itseään aika paljon. Ei siinä kuitenkaan mitään - ajattelin pelailevani ihan sillee rennosti, vapauttavani muutaman outpostin, etsiväni reliikkejä ja ehkä eteneväni vähän tarinassa. Tunnin verran menikin oikein mukavasti.
Illan kolmannessa radiotornissa kiipeillessäni pienen pieni turhautumiskiukku alkoi kuitenkin nostaa päätään. Kaikki radiotornit ovat tavallaan kopioita toisistaan, mutta niihiin joutuu aina kiipeilemään vähän eri lailla, loikkimaan, olemaan putoamatta ja etsimään reittiä huipulle. Mulla on ihan enkkahuono visuaalinen hahmotuskyky, joten jatkuva kiipeämiskohdan etsiminen sekavasti kasatussa radiotornissa alkoi hieman ottaa päähän. No ei se mitään, päätin edetä vähän tarinassa ja menin tapaamaanRihannaa Citraa. Ennen kuin huomasinkaan olin naukkaillut jotain hämyä simaa, maailma pyöri ja tärisi ja joku omituinen Ink Monster viskoi jotain shaibaa mun päälle, ja mun piti osua sen naamaan jousella. Joo, okei, ymmärrän idean. Monsterihan on osa paikallista legendaa, tärkeä osa Rakyatin historiaa ja blaablaa. Mutta seriously, se monsteri tartti noin tuhat osumaa ennen kuin suostui kuolemaan, ja jotenkin koko juttu oli puuduttavan yksitoikkoista jännitä jousi, ammu naamaan, heal -kaavan toistoa ja tuntui enemmän kuin aavistuksen keinotekoiselta. Mutta sitten palkinnoksi monsterin kanssa tappelemisesta Citra näytti tissit. Hoh-hoijaa. No ei tämäkään vielä niin vakavaa ollut, lisäsi vaan ärsyyntymistäni peliin entisestään.
Tissishown jälkeen matkasin Vaasin saarelle tappamaan kyseistä herraa. No eihän se niin helposti käynyt - tietenkään. Vaasin oli määrä olla yhdessä linnoituksen rakennuksista, mutta siellähän olikin vain joukko TV-screenejä ja Vaas ruudussa uhoamassa. Tähän haluaisin lisätä, että Vaas on toki mainio hahmo, mutta jotenkin senkin pärstä alkoi loputtomilta tuntuneiden "pakene Vaasin kynsistä", "Pakene uudelleen Vaasin kynsistä", "Pakene vielä kerran Vaasin kynsistä" -tyyppisten missioiden jälkeen tympiä. Anyway, alkaa siis armoton taistelu punapaitapiraatteja vastaan, ja jossain vaiheessa tulin kiivenneeksi jonkun mökin katolle sekä coverin että paremman näköalan takia. Otin hieman osumaa, yritin nopsasti väistää, ja jotenkin siinä melskeessä onnistuin putoamaan mökin katolta - en suinkaan taistelukentälle, vaan koko helvetin linnakkeen ulkopuolelle. No, ei paniikkia. Tokihan voin mennä takaisin linnakkeen sisään samasta ovesta, josta aiemminkin. Juoksen linnaketta ympäri etsien sitä hemmetin TV-huoneen sisäänmeno-ovea, ja lopulta löydänkin sen. Ovi vaan sattuu olemaan kiinni, eikä "Interact"-mahdollisuutta suoda, vaikka kuinka pyörin ja häärin sen ympärillä. Oven vieressä on rautalanka-aita, ja siinä suuri reikä. Mennäänpä siis reiästä. Paitsi että eipäs mennäkään. Reiästä pystyy kyllä ampumaan aidan toisella puolella pyörivät piraatit ja heittämään granaatinkin, mutta läpi siitä ei pääse. Juoksen linnakkeen ympäri vielä pari kertaa varmuuden vuoksi, mutta muuta sisäänmenoreittiä ei löydy. Palaan rautalanka-aidalle ja rämppään A:ta niin, että peukalo menee tunnottomaksi. Raivo kasvaa, kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Miten älytöntä oikeasti! Juuri tällaisten ärsyttävien idioottipellejuttujen takia minä ja pelit sovitaan joskus hyvin, hyvin huonosti yhteen. Oikeastihan olen maailman kärsivällisin, rennoin ja pitkäpinnaisin tyyppi, enkä suutu kunnolla oikeastaan koskaan. Siis ihmisille. Toisin käy, kun kyseessä ovat pelit, elokuvat, kirjat, tietokoneohjelmat ja -sovellukset, ja joku yksityiskohta, joka on mun mielestä epälooginen tai toimimaton. Tai ei tuokaan vielä niin paha, mutta auta armias, jos löytyy epälooginen/toimimaton + ei mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Silloin on piru irti. Niinkuin alla olevassa kuvassa. Noin käy, kun joutuu palaamaan takaisin viimeisimpään tallennuspisteeseen. Joka on siinä hemmetin TV-huoneessa. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!! Joo, nyt meen sänkyyn ja pelaan huomenna vaikka Peggleä.
Sunnuntai alkoi oikein mukavana, krapulattomana ja leppoisana. Join noin litran kahvia, kävin moikkaamassa veljeä, ulkoilin koirien kanssa ja siivosin keittiön. Sitten päätin käyttää illan pelaamalla Far Cry 3:a. Kuten sanoin jo aiemmin, peli on alkanut viime aikoina toistaa itseään aika paljon. Ei siinä kuitenkaan mitään - ajattelin pelailevani ihan sillee rennosti, vapauttavani muutaman outpostin, etsiväni reliikkejä ja ehkä eteneväni vähän tarinassa. Tunnin verran menikin oikein mukavasti.
Illan kolmannessa radiotornissa kiipeillessäni pienen pieni turhautumiskiukku alkoi kuitenkin nostaa päätään. Kaikki radiotornit ovat tavallaan kopioita toisistaan, mutta niihiin joutuu aina kiipeilemään vähän eri lailla, loikkimaan, olemaan putoamatta ja etsimään reittiä huipulle. Mulla on ihan enkkahuono visuaalinen hahmotuskyky, joten jatkuva kiipeämiskohdan etsiminen sekavasti kasatussa radiotornissa alkoi hieman ottaa päähän. No ei se mitään, päätin edetä vähän tarinassa ja menin tapaamaan
Tissishown jälkeen matkasin Vaasin saarelle tappamaan kyseistä herraa. No eihän se niin helposti käynyt - tietenkään. Vaasin oli määrä olla yhdessä linnoituksen rakennuksista, mutta siellähän olikin vain joukko TV-screenejä ja Vaas ruudussa uhoamassa. Tähän haluaisin lisätä, että Vaas on toki mainio hahmo, mutta jotenkin senkin pärstä alkoi loputtomilta tuntuneiden "pakene Vaasin kynsistä", "Pakene uudelleen Vaasin kynsistä", "Pakene vielä kerran Vaasin kynsistä" -tyyppisten missioiden jälkeen tympiä. Anyway, alkaa siis armoton taistelu punapaitapiraatteja vastaan, ja jossain vaiheessa tulin kiivenneeksi jonkun mökin katolle sekä coverin että paremman näköalan takia. Otin hieman osumaa, yritin nopsasti väistää, ja jotenkin siinä melskeessä onnistuin putoamaan mökin katolta - en suinkaan taistelukentälle, vaan koko helvetin linnakkeen ulkopuolelle. No, ei paniikkia. Tokihan voin mennä takaisin linnakkeen sisään samasta ovesta, josta aiemminkin. Juoksen linnaketta ympäri etsien sitä hemmetin TV-huoneen sisäänmeno-ovea, ja lopulta löydänkin sen. Ovi vaan sattuu olemaan kiinni, eikä "Interact"-mahdollisuutta suoda, vaikka kuinka pyörin ja häärin sen ympärillä. Oven vieressä on rautalanka-aita, ja siinä suuri reikä. Mennäänpä siis reiästä. Paitsi että eipäs mennäkään. Reiästä pystyy kyllä ampumaan aidan toisella puolella pyörivät piraatit ja heittämään granaatinkin, mutta läpi siitä ei pääse. Juoksen linnakkeen ympäri vielä pari kertaa varmuuden vuoksi, mutta muuta sisäänmenoreittiä ei löydy. Palaan rautalanka-aidalle ja rämppään A:ta niin, että peukalo menee tunnottomaksi. Raivo kasvaa, kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Miten älytöntä oikeasti! Juuri tällaisten ärsyttävien idioottipellejuttujen takia minä ja pelit sovitaan joskus hyvin, hyvin huonosti yhteen. Oikeastihan olen maailman kärsivällisin, rennoin ja pitkäpinnaisin tyyppi, enkä suutu kunnolla oikeastaan koskaan. Siis ihmisille. Toisin käy, kun kyseessä ovat pelit, elokuvat, kirjat, tietokoneohjelmat ja -sovellukset, ja joku yksityiskohta, joka on mun mielestä epälooginen tai toimimaton. Tai ei tuokaan vielä niin paha, mutta auta armias, jos löytyy epälooginen/toimimaton + ei mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Silloin on piru irti. Niinkuin alla olevassa kuvassa. Noin käy, kun joutuu palaamaan takaisin viimeisimpään tallennuspisteeseen. Joka on siinä hemmetin TV-huoneessa. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!! Joo, nyt meen sänkyyn ja pelaan huomenna vaikka Peggleä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)