Löysin kirpparilta Duke Nukem Foreverin niinkin kovaan hintaan kuin 1,5 €, joten olihan se nyt pakko ostaa. Peliä on paljon parjattu – osin toki ihan syystäkin – mutta itse olisin parin illan pelaamisen perusteella ihan valmis antamaan sille synninpäästön.
Tottahan peli on korni, seksistinen, mauton ja niin edelleen, mutta ei se nyt oikeasti niiiiiiiin paska ole, kuin on laajalti annettu ymmärtää. Mauttomuus nyt vaan kuuluu Duken tyyliin yhtä lujasti kuin koiranpaska kevääseen. Aina ei tarvita mysteerisiä, menneisyyttään pakoilevia, yksinäisiä sotilaita. Ja pelin, tai Duken, seksismistä nyt sen verran, että Duke itse on vähintään yhtä bimbo kuin pelin lukuiset misukat. Pelin juoni on lattea ja ennalta-arvattava, mutta niin on monessa muussakin pelissä.
Olin myös tosissani iloisesti yllättynyt muutamista ihan oikeaa aivotoimintaa vaativista, lähes puzzlemaisista tehtävistä, joita on pelissä edetäkseen ratkaistava. Ihan sille palvontaa aiheuttavalle tasolle, jonka Duke Nukem 3D aikanaan saavutti, Forever ei ikävä kyllä pääse. Lieneekö syynä oma ikäni vai Megadethin musan puuttuminen.. no, jää nähtäväksi.
I'll be back.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti